Pääsimme vaimoni kanssa koemaistamaan Naantalin Kylpylän melko uuden Le Soleil ravintolan viinimenuta. Viinimenu on hieno tapa päästä tutustumaan ravintolan keittiön ja viinikellarin väliseen liittoon. Wennercolla on ollut tapana esitellä vuosittain maahantuomiaan viinejä "Mikä viini" tapahtumassa Helsingissä. Muutamat ravintolat ovat myös ottaneet ruokalistoilleen Wennercon edustamien eri viinitalojen tuotantoa.Australialaisen, tänä vuonna 80 v. täyttäneen Peter Lehmannin viinitalon tuotteita on ollut tarjolla Helsingin ravintola Strinbergissä. Nyt myös Naantalin Kylpylän ravintola Le Soleil tarjoaa vastaavasti Peter Lehmannin nimeä kantavaa viinimenuta. Kävimme vaimoni kanssa jo huhtikuussa tutustumassa vasta avattuun ravintolaan. Kerroin tästä blogissani viime huhtikuussa osoitteessa: http://iskurit.blogspot.com/2010_04_01_archive.html
Silloin olimme vaimoni kanssa ainoat asiakkaat mutta nyt ravintola oli melko täynnä kylpylän asukkaita ja muita turisteja. Illan viinimenun kävi meille esittelemässä keittiömestari Jarno Saarinen, jonka voitte bongata myös huhtikuisessa blogissa. Viinit esitteli Peter Lehmannin ruotsalainen edustaja Charlotte Hägge Jacobsson, joka Suomen lisäksi myy viinejä myös Islantiin ja Norjaan. Wennercoa edusti entinen Naantalin Kylpylän viinimestari Vesa Kivekäs. Kuvassa Vesa ja Charlotte toivottavat vieraat tervetulleeksi.
Taustatietoa ja viinimenu on esitetty osoitteessa: http://www.naantalispa.fi/images/stories/pdf/menut/lesoleil-lehman_viinimenu-2010.pdf
Henkilökohtaisesti olen aina inhonnut nouveau cuisineä ja fine diningiä, jossa isolle lautaselle on asetettu pieniä makupaloja mitä koristeellisimpaan järjestykseen. Ruijanpallas on eräs lempikaloistani, jonka olen tottunut saamaan isona höyrytettynä palana tavallisen keitetyn perunan ja jonkun sopivan kastikkeen kera. Nyt ruijan pallas oli raakakypsytetty cevichen tapaan ja asetettu lautaselle ohuena lasagnen muotoisena levynä. Mielenkiintoinen mustikkavinegretteä oli vain koristeeksi muiden lisukkeiden kera. Annos oli aistikas mutta ei aivan minun makuuni. Sen kanssa tarjottu Layers White 2010 sopi kuitenkin hyvin tämän alkupalan kera. Nämä Layers sarjan viinit ovat sekoiteviinejä, joissa sekä puaisessa että valkoisessa on käytetty peräti 5 erilaista rypälelaatua. Valkoinen on Semillonin, Chardonnayn, Pinot Grisin, Gewürztraminerin ja Muscatin sekoitus. Mieleen tulee verrata tätä vaikka Alsacen Gentil viineihin. Punainen sisältää Shirazia, Tempranilloa, Carignanea, Mourvèdreä ja Grenachea. Mielestäni vaaditaan taiteellista makua ja silmää sekoitella näin monia rypäleitä keskenään mutta molemmat viinit olivat todella maittavia. Varsinkin vuoden 2008 punainen Layers sopi erinomaisesti härän filepihvin kera. Herkullinen tattikastike vain vahvisti lihan ja viinin liittoa. Jälkiruoan kera tarjottiin australialaista portviiniä vaikkei sitä sellaiseksi saakaan kutsua. Kyseinen viini on nimeltään 1998 King AD 2019. Tämä viini kuulemma paranee yhä pullossa jopa vuoden 2019 jälkeenkin. Viinissä on käytetty Shirazin lisäksi tyypillistä portugalilaista portviinirypälettä Touriga Nacionalia. Viini oli jo nytkin hyvin juotavissa ja muistuttaa hyvinkin ruby portviiniä. Tämän kanssa oli keittiömestari kehitellyt mielikuvituksellisen makusinfonian, jossa pistaasi, tumma kirsikka ja suklaa näyttelivät päärooleja.
