Piemonte kuuluu samalle omistajalle kuin Gastro-Pub, jossa siemasimme viinit ennen teatteriesitystä. Ihme, että niin pieneen tilaan mahtuu niin monia oluita ja viinejä, kaikki harkitusti valikoituja. Piemonte puolestaan oli pelkästään viineille pyhitetty paikka ja kuten nimestäkin voi päätellä suurin osa viineistä oli rahdattu Piemonten maakunnasta. Kokeilimme Jyrki Sukulan Baroloa, joka kaikkien mielestä oli pettymys. Viini, joka vielä n. vuosi sitten oli liian ärhäkkää, oli lyhyessä ajassa latistunut mitäänsanomattomaksi. Voi olla, että kyseessä olisi pullokohtainen ilmiö mutta se täytyy vielä tarkistaa. Itse nautin vähän ötympiä aineita ja tilasin 4 grappan esittelyn. Mielestäni kaikki 4 grappaa olivat melko saman makuisia mutta harvinaisen lempeitä nekin.
Teatteriesityksestä en pitänyt. Vaikka Heli Laaksosen murre on aina yhtä viehättävää, ei se tamperelaisten suusta kuulostanut mukavalta ja koko toteutuskin oli hiukan nuorisoseuratyyliin.
Matkan kohokohta oli seuraavan päivän ruokailu Christina Suomisen ravintola C:ssä.
Täytyy kehua, että tässä perheyrityksessä oli kaikki kohdallaan. Christina ja tyttärensä salin puolella ja miehensä Ilkka keittiössä. Kaikki annokset ja niihen suositellut viinit toimivat hämmästyttävän hyvin ja pienet amuse-bouchet vain lisäsivät nautintoa. Oli mukavaa tuntea perfektionistin luoma ilmapiiri ja tuotteet.
